Kassimatin tarina

Kassimatin toimitusjohtaja Matti Koivunen lähti vuonna 1982 vanhempiensa perheyrityksestä perustamaan omaa yritystä. Toiminta käynnistyi klassisen pienimuotoisesti omakotitalon takahuoneessa, ja ensimmäiset asiakkaat löytyivät itävaltalaisista suksitehtaista, joille valmistettiin suksipusseja.


Tuoreen yrittäjä haaveissa päilyi kuitenkin oma kassitehdas, jossa sarjatuotannon eduista saataisiin kaikki hyödyt irti. Jämsässä toimintansa lopettamaan joutunut vaatevalmistaja Dixie oli jättänyt seudulle runsaasti ammattitaitoisia ompelijoita, joista Kassimatti nappasi ensin 20 ja myöhemmin vielä toiset 20 omille palkkalistoilleen. Kaupunki rakennutti tervetulleelle työllistäjälle vuokrakiinteistön – jonka katto romahti alas tehtaan ensimmäisenä työpäivänä...

Rajuista takaiskuista huolimatta ja vakuutusyhtiön kanssa korvauksista vuositolkulla peistä taittaessa uusien työntekijöiden avulla ompelua kuitenkin jatkettiin vuokratiloissa ja sitkeys tuottikin hedelmää: tuotanto kasvoi mm. keskusliikkeille valmistettujen koulureppujen muodossa ja myös vienti veti Pohjoismaihin.

Eräänä päivänä yrittäjän oven taakse ilmestyi joukko venäläisiä upseereja, jotka olivat kiinnostuneet ostamaan Jämsän tehtaalta vanhaksi jääneitä ompelukoneita. Kauppoja hierottiin ja päivän päätteeksi Matti lupautui perustamaan yhteistyöyrityksen Venäjälle – toisena osapuolena legendaarinen Pietarin Dynamo!

Tämä lienee yksi huittislaisen hulluuden kirkkaimpia ilmentymiä: lähteä Neuvostoliittoon vuonna 1990 ja vielä perustaa yhteisyritys paikallisten kanssa... Vaan sikäläiset kumppanit ukrainalaisesta tehtaanjohtaja Nikolaista inkerinsuomalaisen ompelimonjohtaja Toinin kautta koko muuhun henkilöstöön osoittautuvat reiluksi ja työteliääksi porukaksi, ja siitä alkoi yhteinen ompelemisen ja kapitalismin opiskelu. Välillä palkkakin maksettiin osin ruokana, koska ruplan devalvoitumisen myötä työntekijöillä ei olisi ollut varaa ostaa kaupasta mitään.

Homma eteni ja vuonna 1995 tehdas kävikin ylikierroksilla:
Kassimatti oli ostanut NHL-lisenssin ja Teemu Selänteen takoessa maaleja Winnipegissä, takoi Matti kassikauppaa niin, että heikompia hirvitti! Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan: EU:n myötä tuontitullit poistettiin, lisensseistä tehtiin Euroopan-laajuisia ja se pelikenttä oli jo liian iso satakuntalaisyritykselle. Kassimatti päätti panostaa kotimaan liikelahjamarkkinoihin ja monet suuryritykset teettivät ja teettävät edelleen henkilökunta- ja asiakaslahjansa tässä tutussa paikassa.
Vuonna 1998 jouduttiin tekemään koko yrityksen historian vaikein päätös, kun Jämsän-tehdas oli pakko sulkea. Yksikkö oli ollut voittoa tuottamaton jo pari vuotta, sillä Suomessa valmistetut kassit eivät enää tehneet kauppaansa. Koko yrityksen toiminnan jatkuvuus oli vaakalaudalla ja niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hyvien työntekijöiden irtisanominen.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla uusi, mielenkiintoinen asiakkuus laittoi yrittäjän vihkiytymään saumuroinnin ja kuosien väritysten saloihin. Myös viidakkorumpu kumisi: tieto saumuriosaamisesta kiiri eteenpäin ja poiki taas uusia tilauksia muiltakin tahoilta.

Tänään Kassimatti työllistää Suomessa kymmenen henkeä, Pietarissa nelisenkymmentä ja se tunnetaan vakavaraisena ja luotettavana yhteistyökumppanina, joka suunnittelee ja tuottaa niin liikelahjoja kuin tarkoin räätälöityjä erikoistuotteita sekä hoitaa kustannustehokkaasti ja ketterästi tekstiilivalmistajien alihankintaa.